tiistai 15. heinäkuuta 2014

Dendrobium nobile

Tänään kävin Joensuussa kukkakaupassa Minnalta hakemassa ihan jotain muuta kuin kukkia, mutta niinhän siinä kävi, että orkidea tarttui matkaani. Mulla ei tämän tyyppistä vielä ollutkaan. Purkissa olevassa lapussa lukee Dendrobium nobile, joten siihen lienee uskominen. Kun googletin tuota, löytyi tietoa esim. Suomen Orkideayhdistyksen sivuilta ja tuon ohjeen mukaan taidan saada nauttia kukasta vain tänä kesänä. Toivottavasti tämä ei ole ihan noin niipokas olosuhteiden suhteen. Olen tosin vandankin saanut helposti tapettua, joten tämänkään kanssa ei ole suuria odotuksia. Mutta yritys on kova!

Valkoisten kukkien terälehtien reunoissa on violetit, hennot liukuvärjäykset. Kunnon kuvan ottaminen olikin kovasti vaikeaa, pitää yrittää joku päivä vielä paremmalla ajalla ja taustan miettimisellä. Siihen saakka ihailen ikkunalla kaunista kukkaa.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kevättä

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) olisi jäänyt minulta löytämättä ja tunnistamatta, mutta onneksi olimme Heinolassa, jossa ystävä tiesti tämän rauhoitetun kasvin kasvupaikan ja kävimme kuvausretkellämme myös sitä ikuistamassa eilen. Tämän pääsiäisen aikaan on sää suosinut ulkoilua, nytkin on suorastaan kesäinen keli. Tämä kangasvuokko ei ole vielä kokonaan avautunut ja sen seurassa oli kaksi vielä ihan nupullaan olevaa yksilöä.
Tuo kukan ulkopuoli on kyllä erikoisen näköinen. Siitä ei voisi mitenkään arvata, millainen kasvi siellä sisällä on.

Sinivuokkoja (Hepatica nobilis) oli monessa paikassa. Niitä löytyy Outokummustakin (tosin minä en niitä ole osannut etsiä), mutta nämä ovat Heinolan asukkeja.
Kävimme järven rannalla kuvaamassa lintuja ja onneksi siellä oli joutsenpariskunta ja muita lintuja, joten annoimme digikameroiden raksuttaa. Onneksi elämme digiaikaa!
Heinolan lintutarhalla kävimme katsomassa korppia ja pöllöjä. Niitä oli kovin hankala kuvata häkkiverkon takaa, sillä jostain syystä kuviin tuli samea "kalvo". Ystävän raw-kuvista tuli käsittelemällä oikein hyviä, minun otoksista ei ollenkaan niin kelvollisia jpg-muodossa. Lintutarhan vieressä on myös lampi, jossa oli sorsia ja lokkeja, niitäkin sitten kuvasimme.
Korpilla oli pesänrakennus kesken. Oli hauska seurata, kun se vie nämä tikut pesäänsä ja asetteli ne siellä reunaan hyvin tarkasti.
Eilisellä retkellämme Kalkkisten kanavan tienoilla (Mikkolansaari?) meillä oli kahvit ja makkarat mukana. Syömisistä ei tullut otetua yhtään kuvaa!

Vääksyssä on Lauran kauppa, joka pitää sisällään kaikkea mahdollista sisustus- ja koristetavaraa ja yläkerrassa on ihania vaatteita. Kaupassa oli myös nukkekotitavaroita! Sieltä tietysti tarttui mukaan kassillinen tavaraa.

Liskot on metallia, joten eivät heti lähde tuulen mukaan. Lopullinen sijoituspaikka pitää vielä miettiä, tässä kuvausta varten kuistin kaiteella.
Tällaiset retket ja mukavat päivät ystävien kanssa ovat elämän suola.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rautalangasta tarjoiluastiaksi

Nyt onkin aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi postannut tähän blogiin. Talvi on ollut kummallinen, lauha ja vähäluminen eikä oikein kameran kanssa ole viitsinyt etsiä kuvauskohteita. Vapaa-aika on enemmän kulunut näperrellessä 1:12 juttuja ja siihen osittain liittyy tämäkin postaukseni. Tein pari viikkoa sitten nukkekotikerhossa rautalangasta tarjoiluastian ja siskoni kommentoi sitä, että olisi kiva saada samanlainen 1:1 kokoisena miehensä juhliin. Koska mulla oli jo itsellänikin ollut ajatuksena kokeilla normikokoista astian tekoa, päätin ottaa haasteen vastaan. Viikko sitten lauantaina kävimme ostamassa mustaa rautalankaa paria eri vahvuutta ja ryhdyin hommiin. Tein ihan sen miniastian teko-ohjeen perusteella omien noinmittojen mukaan ja ihan kelvollinen siitä tuli eikä tekeminenkään kestänyt montaa tuntia. Tietysti oma aikansa langan kieputtamisessa meni.

Kun sain astian väännettyä melkein valmiiksi, se näytti vähän valjulta, joten lisäsin siihen punaiset "kivet" koristeiksi. Pikkuastia on kuvassa vertailukohteena. Kiemurat noiden paksumpien rautalankojen päissä eivät todellakaan ole symmetriset saatika samankokoiset, mutta tämähän onkin käsityötä!
Rautalangan vääntäminen on niin kivaa, että tämä tuskin jää viimeiseksi tekeleeksi.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Lumetonta pintaa maan

Tämä joulunaika on ollut kovin vähäluminen. Lunta satoi kyllä marras-joulukuussa, mutta se ei kestänyt useamman päivän lämpöastekelejä joulun alla ja jouluna, joten vuoden vaihde on kovasti vähäluminen täällä Pohjois-Karjalassa. Kunnolla lunta on vain Lapissa. Tämän aamun sanomalehdessä kerrottiin, että pajunkissoja on nähty ja kantarellejakin joulukuussa. Pajunkissoja ei tarvinnut minunkaan kaukaa hakea, löytyi ihan pensasaidan takaa kaupungin puolelta.
Sieniä en viitsinyt lähteä etsimään, joten tyydyin kuvaamaan lumetonta maisemaa kotiympäristössä. Tänä talvena on tuullut kovasti ja se näkyy pihassakin älyttömänä määränä risuja. Pitäis varmaan siivota pois - no jos keväällä sitten :)
Hyvää alkavaa vuotta 2014 kaikille! Ilman raketteja, kiitos.

EDIT. Reilu kaksi tuntia myöhemmin SATAA LUNTA ja maa on jo taas valkoinen. Niin se maailma muuttuu :) Katsotaan, kuinka pitkään tätä kestää.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Rastaenkeli

Tuossa on valmis lopputulos siskon takkauunin päällä. Mulla käy monesti niin, että kun silmiini sattuu joku hauska askartelumalli, ajatus ei jätä rauhaan ennenkuin olen edes yrittänyt toteuttaa työn. Tässä enkelissä kiehtoi tuo rastatukka ja rautalanka ylipäätään. Varmasti olisin löytänyt tähdellisempääkin tekemistä, mutta tämän vääntäminen oli hauskaa, vaikkei ihan mallin näköinen tullutkaan (ohje https://tuuliadesign-fi.nettiavain.fi/blogi/) Otin tekemisestä muutaman vaihekuvankin, joista näkee, että työpöydällä oli muutakin keskeneräistä.
Hiuskiharoiden tekoa. En siis käyttänyt mitään kynän sisuskaluja kuten mies heti epäili :)
Siipiin pujottelin rullaamisen aikana sinisiä siemenhelmiä, jotta siivet saivat vähän väriä. Ehkä tässä ennen joulua tulee vielä jotain muutakin väännettyä - toivottavasti.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Suklaakikhernekakku

Nykyään en leivo juuri mitään koskaan. Tässä joku päivä sitten yksi kaveri heitti Facebookissa niin mielenkiintoisen reseptin, että se sai minutkin innostumaan. Ohje on julkaistu jossain uudessa Kotiliedessä tai sen erikoisnumerossa ja kakku on gluteeniton. No on todellakin, kun siinä ei ole jauhoja ollenkaan! Jauhot on korvattu kikherneillä! Vuokakin ohjeistettiin leivittämään gluteenittomilla korppujauhoilla, joita mulla ei nyt sitten sattunut olemaan kotona eikä myöskään maissiryynejä, joita yleensä olen käyttänyt siihen tarkoitukseen. Ilmeisesti siksi tai sitten en vain paistanut kakkua riittävän pitkään, vaikka ohjeen mukaan teinkin, sillä vähän tarttui vuokaan.

Keliaakikkomieheni oli aivan ihmeissään, kun näki kakun. En kertonut, mitä se sisältää, pyysin vain maistamaan ensin. Kehui ihan hyväksi ja sanoi siinä olevan ainakin suklaata. Oikein arvattu :) Keitimme sitten kunnon tummat kahvit ja nautimme kakkupalat pienen kermavaahtonokareen ja vadelmasoseen kanssa.
Ja tällä ohjeella toimin:

Suklaakikhernekakku 
250g tummaa suklaata pilkottuna
500g kikherneitä (tölkitetyt käy mainiosti)
4 kanamunaa
150g (vajaa 2 dl) sokeria
2 tl leivinjauhetta
tomusokeria
Kakkuvuuan voiteluun rasvaa ja gluteenitonta korppujauhoa

Voitele kakkuvuoka (halk. n. 20 cm) ja leivitä. Sulata suklaa mikroaaltouunissa, kunnes se on pehmeää ja killtävää. Mittaa kikherneet ja kananmunat tehosekoittimeen (sauvasekoitin käy) - sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää sokeri ja leivinjauhe ja sekoita. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita kunnolla. Kaada seos kakkuvuokaan ja paista uunissa 40 min. (ohjeesta puuttuu lämpötila, mutta työkaveri paistoi 175 asteessa) Anna kakun jäähtyä hetki. Siroittele pinnalle tomusokeria

Tarjoile kauden hedelmien tai marjojen kanssa + jädeä/kermavaahtoa.